Tieni yleisurheilijana on ollut lyhyt, mutta silti hyvin tapahtumarikas. Kaikki lähti siitä, kun 12 vuotta kestänyt jalkapalloura päättyi. Pienempänä en olisi ikinä uskonut lopettavani jalkapalloa. Lopetin jalkapallon B-ikävuoden jälkeen kun, joukkueemme oli voittanut suomenmestaruuden. En saanut enää niin paljoa peliaikaa, kuin mitä olin pienempänä saanut ja näin oli aika etsiä uusi tie elämässä.
Minua oli aina kiehtonut yleisurheilussa juoksulajit, sillä uskoin pärjääväni niissä itsekin. Uskomukseni johtui siitä, että olin aina KuPS:issa joukkueeni nopeimpia ja kestävimpiä pelaajia. Hyvää pohjaahan futis juoksulle antoikin, sillä hyvin paljolti jalkapallokin on juoksulaji. Oma kestävyyteni kasvoi etenkin siksi, että suurimman osan pelaajaurastani pelasin laidalla joko vasempana laitalinkkinä tai pakkina.
Lukion toisella vuodella pääsin mukaan urheilulukion yleisurheilu puolelle. Uskoin silloin, että voisin olla hyvä 400m juoksija, koska pidin itseäni nopeana ja kestävänä. Lukion toisella päätin kokeilla huvin vuoksi 400 metriä, ja Kuopio-Hallissa kellotettiin käsiajalla ajaksi vähän päälle 53 sekunttia. Koulun urheilukoordinaattori Jyrki Blom näki juoksun ja sanoi, että minussa olisi ainesta juoksijaksi. Hän sanoi, että yleisurheilu puolella on uusi nuori ja innokas valmentaja ja, että kiinnostaisiko minua lähteä mukaan. Tottakai siihen suostuin ja seuraavalla viikolla painelin aamutreeneissä yleisurheilijoiden kanssa. Ekat treenit oli aitakoordinaatio juttuja, joissa olin silloin yhtä surkea kuin nykyäänkin olen. Seuraavissa aamutreeneissä lähdettiinkin jo Pulkkasen Ollin kanssa vetämään 500m vetoja. Vaihto jalkapallosta yleisurheiluun ei kuitenkaan ollut niin helppoa, sillä en tiennyt jatkanko jalkapalloa jossain muussa seurassa kuin KuPS:issa. Kuitenkin Pulkkanen sai minut sitten aloittamaan yleisurheilun kunnolla, ja hän alkoi valmentamaan minua itse. Valmentaminen alkoi vasta kun hän oli nähnyt onko minusta oikeasti juoksijaksi. Näyttö tapahtui Urho-Halleissa, ensimmäisissä kilpailuissa, joissa juoksin 400m. Siellä aikani oli 52.74, vaikka hyydyin 50m ennen maalia aivan totaalisesti. Olin kilpailun 6. ja seuraavana vuonna sitten voitinkin kyseisen kilpailun. Joskus nykyäänkin Olli miettii, mikä saa hänet valmentamaan minua. Ilmeisesti en ole mikään helpoin valmennettava ;) .
Kevät reenattiin kunnolla, ja kesällä juoksinkin kolmansissa 400m kisoissani jo alle 50 sekunttia. Aikani oli 49,88. Olin ihan tyytyväinen 50 sekunnin alitukseen puolenvuoden harrastamisella. Koko kesän yritin ahkerasti rikkoa Kalevan Kisojen tulosrajan, joka surullisesti jäi tekemättä. Kisat olisivat kuitenkin olleet kotikisat, joten se ärsytti todella paljon. Lohtua tuli ensimmäisissä henkilökohtaisissa SM-kisoissani, joissa olin 400 metrillä neljäs. Hävisin pronssin 2 sadasosalla, mutta silti olin tyytyväinen. Sijoitus toi minulle kutsun ensimmäiseen maajoukkue edustukseeni, ja pääsin lähtemään mukaan Norjaan PM-kisoihin 4x400m viestiin. Viestissä tuli pronssia, mikä oli todella siistiä.
Yksilöurheilussa olen huomannut selkeitä eroja joukkueurheiluun. Juoksussa teen asioita lähes pelkästään itselleni, toisin kuin jalkapallossa. Myös suhde valmentajaan on läheisempi ja palautetta saa kuulla toistuvasti. Pidän juoksussa myös siitä, että tämä on raakaa tulosurheilua. Turha on spekuloida kumpi on parempi, sillä kello kertoo kaiken.
Seuraavalla hallikaudella paransin kesän 400m ja 800m ennätyksiäni. Ajat toivat uskoa menestykseen halli SM-kisoissa, ja niin myös voitin 19v SM-kullan 400 metrillä. Näin olen saanut kokea jo
hyvin paljon reilussa vuodessa ja nyt katse onkin jo tulevaan.
Juho Pirskanen
Team H.O.V.I:n yhteistyökumppanuudet myy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti